Nykyään olen jonkinasteinen elämysmaratoonari, mutta lähinnä vain Suomessa. Juoksen maratoneja nauttiakseni kisojen ja tapahtumien hyvästä fiiliksestä muiden kaltaisteni joukossa. Juoksen maratoneja, koska se on mukavaa ja palkitsevaa. Juoksen maratoneja, koska haluan saavuttaa sata maratonia. Juoksen, koska siitä tulee hyvä olo; siinä lepää mieli, aivot ja ruumis. Olenkin sanonut, että lähden rentoutumaan maratonille. Tätähän eivät juoksua harrastamattomat meinaa millään ymmärtää.
Yhden maratonin vuosivauhti sekä jokavuotisten ennätysten tavoittelu on muuttunut kohdallani pienimuotoiseen maratonien keräilyyn. Nykyään pyrin noin 8-10 maratoniin vuodessa ja teen sen palautumisen ja terveyden ehdoilla ahnehtimatta. Välillä kyllä tekisi kovasti mieli ahnehtia ja juosta vaikka joka viikonloppu. Rautaveden maraton tulee olemaan tämän vuoden 9. maratonini ja samalla vuoden viimeinen koitos.
Treenaan juoksua noin kolmesti viikossa ja käyn kuntosalilla kertaalleen. Treenieni vauhdit vaihtelevat noin 5-6min/km välillä. Aika harvakseltaan teen intervalleja tai vetoja, mutta välillä tulee juostua hieman kovempivauhtinenkin treeni. saatan juosta kovempivauhtisia treenejä, mutta niitä on melko vähän. Tällä hetkellä en kuitenkaan tavoittele muuta kuin kunnon ylläpitoa, niin treenimäärät ja vauhdit ovat olleet riittäviä noin 6min/km maratontavoitevauhtiin.
Maratonia edeltävällä viikolla käyn yleensä kahdesti lenkillä, noin 10 kilometrin lenkin tiistaisin ja torstaisin, jos kisa juostaan lauantaina. Edeltävällä viikolla keräilen voimia ja venyttelen.
Nykyisin kun maratonit ovat minulle lähinnä ylipitkiä pk-lenkkejä noin 6min vauhdilla, tankkaus on kevyempi ja vähän erilainen kuin ennätystehtailun aikaan. Itse kisaan varaudun ainoastaan juomarepulla, jossa on urheilujuomaa. Tankkauksen suoritan kisaa edeltävänä päivänä, jolloin nautin pastaa hieman normaalia isompia annoksia, vähän suklaata ja jäätelöä sekä sokerilimpparia. Nämä ovat osoittautuneet oikein hyviksi tankkauseväiksi. Kisoissa minulta eivät koskaan ole energiat loppuneet kesken.
Kisapäivän aamuna tai ennen kisaa juon 0,5l colajuomaa, joka on osoittautunut oikein hyväksi viime hetken tankkausevääksi itse nesteen, sokerin ja kofeiinin vuoksi. Kokemus on kertonut, mikä on sopiva määrä juoda ennen kisaa, jotta välttyy vatsaongelmilta sekä vessareissuilta. Toki vessareissuja tulee silloin tällöin vieläkin, mutta nesteen hölskymisestä olen päässyt eroon, kun otan juomat reppuun mukaan, jotta ei tarvitse ennakkoon tankata niin valtavia nestemääriä. Pitkin kisaa lipittelen letkusta, eikä tarvitse odotella juomapisteen saapumista.
Kisaan lähden aina samalla suunnitelmalla juosta noin 6min/km ja fiiliksen ja päivän kunnon mukaan katson, jaksanko kovempaa vai hiipuuko vauhti tuosta. Vauhti muodostuu kisassa siitä, mitä on hyvä juosta, minkälaista juttuseuraa mahdollisesti on tarjolla tai tuleeko jotain vaivoja. Nykyään otan alun aika varman päälle ja toisen puoliskon juoksen sitten vähän kovempaa, kun voimia yleensä vielä riittää. Kokemus juosta maraton on osaltaan tuonut luottamusta selviytyä tietyssä vauhdissa lähdöstä maaliin ja lopussa olisi jopa varaa juosta kovempaakin. En kuitenkaan tavoittele varsinaisesti aikaa, vaan hyvää mieltä, hyvää oloa sekä hyvää ja tunnelmallista kisaa. Maalissa on aina voittajafiilis ja toki tietää maratonin juosseensa. Tavoitteena on kuitenkin palautua kahden vuorokauden sisään ja siihen sovitan kisataktiikan.
Rautavedellä olen juossut kaksi kertaa maratonin. On mukava, että starttiaikoja on maratoonareille kaksi. Aamuvirkummat voivat lähteä matkaan jo tuntia aiemmin kuin virallinen startti. Tämä sopii loistavasti itselleni!
Reitti on suhteellisen raskas, mutta plussaa, että se kierretään vain yhden kerran. Pitkät ja välillä jopa jyrkät mäet voivat yllättää, joten voimia kannattaa käyttää säästellen. Juoksualusta on paikoin kalteva. Tien molemmat laidat ovat olleet minun käytössäni, jotta rasitus jaloille jakautuu tasaisemmin. Reitillä ei pahemmin ole ollut ruuhkia ja välillä sitä huomaa juoksevansa maratonia jopa ihan yksin, vain omaa hengitystä kuunnellen. Hankalin osuus on noin 9km kohdalla oleva valtatien laidassa juokseminen. Se on ollut jopa pelottava, kun rekat jyräävät alamäkeen yli 80km/h. Onneksi tuo pätkä ei ole kovin pitkä.
Maisemat ovat mitä parhaimmat. Rauhallinen maalaismaisema ja puhdas ilma. Vanhaa kylänraittia ja rakennuskantaa on siellä täällä. Matkalla noin 30km kohdalla ohitetaan todella kaunis kirkko. Marraskuussa on ollut aina hieman viileää, joten suosittelen varautumaan sen mukaan. Kertaalleen on ollut -5 astetta ja lunta hitusen maassa. Silloin mukana olisi saanut olla hieman paksummat hansikkaat.